"Virvon varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle!"
Tänävuonna muistimme vihdoin ostaa munia pikku virpojille. Muutamana aikaisempana vuonna olemme tylysti irroittaneet ovikellon paikoiltaan ja miettineet että eikö tähän ikinä muista varautua?! Nameja ei voi ostaa kovin pitkäksi aikaa varastoon, niillä kun on taipumusta kadota parempiin suihin alta aikayksikön. Varsinkin kun talossa asuu eräs raskaana oleva, jolle itsekuri on vieras käsite.
 |
| Missä pupuseni on? |
...Mutta eihän kaikki mene koskaan niinkuin Strömsössä konsanaan...
Ensimmäiset pienet noidat ilmestyivät oven taakse hieman ennen yhtätoista, ja viimeinenkin muna oli jaettu jo kahteentoista mennessä! Eipä käynyt mielessä lainkaan että oven taakse saattaisi ilmestyä muitakin kuin ne oman pihan pääsiäispupuset? Jälleen olimme saman, tutun ongelman edessä. Ovikello soi alvariinsa ja mitään tarjottavaa ei ole.
Kellon soidessa ovelle kirmaava, onnesta kiljuva taapero ei anna armoa. Ovea ei kehtaa enää olla avaamatta. Muutaman kerran selitettyäni pettyneille lapsosille kaikkien munien jo loppuneen, päädyimme tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun. Ovikello irti, (ihan jo lähestyvien päiväunienkin verukkeella) ja rauha laskeutui valtakuntaan.
...Jäljelle jäi ainoastaan yksi pettynyt pääsiäisvalas joka jäi ilman herkkuja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti