Nallen Leipäset

Kokeilin taannoin Nallen Neljän Viljan hiutalepaketin takaa löytyvää "Nallen leipäset" -ohjetta. Tästä ohjeesta on tullut meidän perheen kestosuosikki. Ohje on helppo ja nopea, joten näitä tulee leivottua usein, melkeimpä kerran viikossa vähintään. Olen muokannut ohjetta omien mieltymysten mukaan ja kirjoitankin tähän oman versioni. Puolitoista vuotiaan (erittäin vaativan) apukokin kanssa leipominen ei ole sieltä ihan helpoimmasta päästä, mutta lopputulos on tähän asti ollut lähes poikkeuksetta oikein onnistunut.

Näitä tarvitset:

4dl vettä
3dl neljän viljan -hiutaleita
1pss kuivahiivaa
1rkl sokeria
2tl suolaa
½dl juoksevaa margariinia
5dl vehnäjauhoja

Sekoita reilusti kädenlämpöiseen veteen hiutaleet. Lisää joukkoon kuivahiiva. 

Tässä välissä apukokki tahtoo myös sekoittaa ja kun yrität kaapata kipon lisätäksesi sokerin ja suolan, saat aikaiseksi vain megaluokan raivokohtauksen. 

Kun olet saanut apukokin lepyteltyä, lahjonut sekoitusvuoron itsellesi sillä, että apukokki saa hoitaa jauhojen kaatamisen ja lisännyt vihdoin sokerin ja suolan, voit alkaa lisäämään jauhoja välillä sekoittaen. 

Kun olet kerännyt kolme kertaa pöydälle kaadetut jauhot takaisin kippoon, ja saanut ne sekoitettua takinan joukkoon, lisää rasva. Sekoita taikina tasaiseksi. 

Jätä taikina kohoamaan liinan alle siksi aikaa kun lepyttelet taas raivostuneen apukokin, joka ei meinaa vakuutteluista huolimatta uskoa että taikina on valmis eikä sitä tarvitse enää sekoittaa. Keksi apukokille jotain muuta tekemistä jotta saat pahimmat sotkut siivottua. 

Tee taikinasta sopivan kokoisia sämpylöitä pellille kahden ruokalusikan avulla. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja anna sämpylöiden kohota siihen asti kunnes uuni on lämmennyt. Paista uunin keskitasossa 8-10 minuuttia.

Nauti!

Saako virpoa?

"Virvon varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle!"

Tänävuonna muistimme vihdoin ostaa munia pikku virpojille. Muutamana aikaisempana vuonna olemme tylysti irroittaneet ovikellon paikoiltaan ja miettineet että eikö tähän ikinä muista varautua?! Nameja ei voi ostaa kovin pitkäksi aikaa varastoon, niillä kun on taipumusta kadota parempiin suihin alta aikayksikön. Varsinkin kun talossa asuu eräs raskaana oleva, jolle itsekuri on vieras käsite.

Missä pupuseni on?

...Mutta eihän kaikki mene koskaan niinkuin Strömsössä konsanaan...

Ensimmäiset pienet noidat ilmestyivät oven taakse hieman ennen yhtätoista, ja viimeinenkin muna oli jaettu jo kahteentoista mennessä! Eipä käynyt mielessä lainkaan että oven taakse saattaisi ilmestyä muitakin kuin ne oman pihan pääsiäispupuset? Jälleen olimme saman, tutun ongelman edessä. Ovikello soi alvariinsa ja mitään tarjottavaa ei ole.

Kellon soidessa ovelle kirmaava, onnesta kiljuva taapero ei anna armoa. Ovea ei kehtaa enää olla avaamatta. Muutaman kerran selitettyäni pettyneille lapsosille kaikkien munien jo loppuneen, päädyimme tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun. Ovikello irti, (ihan jo lähestyvien päiväunienkin verukkeella) ja rauha laskeutui valtakuntaan.

...Jäljelle jäi ainoastaan yksi pettynyt pääsiäisvalas joka jäi ilman herkkuja...

Ajatuksia hoitolaukusta

Kuinkas kävikään, juuri kun olin salaa haaveillut uudesta hoitolaukusta niin nykyinen laukkumme otti ja hajosi.

Saimme hoitolaukun vaunujen mukana ja olen uskollisesti käyttänyt sitä melkein puolitoista vuotta. Se ei ole mikään ihmeellinen, ei mikään silmää hivelevä ilmestys vaan aivan tavallinen hoitolaukku. Vaikka se onkin kompaktin kokoinen, niellyt sisäänsä kohtalaisen hyvin yhden lapsen tavarat, niin olen silti ensimmäisistä käyttökerroista alkaen kironnut sen epäkäytännöllisyyttä ja sopimattomuutta käyttötarkoitukseensa.

Tämän kuluneen puolentoista vuoden aikana olen oppinut kaipaamaan laukulta yhtä, erittäin tärkeää ominaisuutta. Nimittäin taskuja. Nykyisessä niitä ei ole sisäpuolella edes yhtä ainutta! Laukku on kuin pohjaton kuilu jossa vaipat, vaihtovaatteet, kosteuspyyhkeet, ynnä muut ovat reissanneet mukana sulassa sovussa. Tai sitten eivät. Olen kyllästynyt siihen että laukku on kokoajan sekaisin ja joka ainutta asiaa saa etsiä sen sijaan, että tietäisi tarkalleen mistä ne löydän. Kuvittele, että löytääksesi lusikan ja ruokalapun joudut tyhjentämään koko laukun. Tai että joka kerta kun kaivat vaipan ja vaihtoalustan niin laukku näyttää sisältä päin kun siellä olisi räjäytetty pommi. Näistä viisastuneena olen asettanut uudelle laukulle muutamia ehdottomia kriteerejä.

• Edeltäjäänsä suurempi koko. Kahden lapsen tavarat tarvitsevat luonnollisesti enemmän tilaa kuin yhden.
• Taskuja, taskuja, taskuja. Vielä kerran taskuja. Olisi katastrofaalista jos laukku kerran syö tuplasti enemmän tavaraa, että ne olisivat myös tuplasti enemmän hukassa!
• Miellyttävä ulkonäkö. Mieheni pitää minua tässä asiassa turhamaisena. Mutta nyt kun saan itse valita minkä laukun haluan, niin miksei se voisi olla enemmän minun näköiseni? Tässä asiassa en aio antaa miehelleni juurikaan päätösvaltaa, koska se nyt vaan on tosiasia että 90% ajasta jonka laukku on käytössä, se kulkee minun mukanani.

Olen useamman päivän aktiivisesti selaillut laukku tarjontaa ja vaikuttaisi siltä että päätös on tehty :) Olen löytänyt muutamia todella hyviä ehdokkaita, mutta yksi niistä on alusta asti sytyttänyt enemmän kuin muut. En paljasta tässä vielä mitään ja uusi laukku lähtee tilaukseen todennäköisesti viimeistään kuun lopussa. Kirjoittelen laukusta lisää kun se kotiutuu!

Siksakkia

Virkkasin tulevalle vauvalle ihanan värikkään peiton. Hurmaava siksak-kuosi on helppo ja nopea tehdä! Yllätyin todella kuinka nopeasti peitto edistyi, muutama virkkauksen täytteinen ilta ja nukkumatta jätetyt päiväunet, eikä aikaakaan kun peitto olikin jo päättelyä vaille valmis.

Ohjeesta poiketen käytin kaksinkertaista Novita Miami -lankaa, ja virkkasin peittoon vielä valkoisen reunan kiinteillä silmukoilla.

Ohje löytyy täältä!

Peitto toimii myös oikein kätevästi piilopaikkana ;)