Blogi hiljaisuus päättyy. Heti tänään. Piste!
Näin kevään kolkutellessa, sitä tajuaa sellaisen pikkuruisen tosiasian. Minä olen elossa. Selvisin. Tässä muutamina viikkoina olemme saaneet todistaa outoa ilmiötä. Se ilmiö on kirkas, niin kirkas että siihen tottumattomat silmät vuotavat vettä. Se saa katolla olevat lumet sulamaan. Se saa puut näyttämään vihreämmiltä ja kaiken näyttämään jotenkin himpun verran elävämmältä. Pitenevät ja valoisammat päivät ovat saaneet ihmeitä aikaan, myös minun pienessä päässäni nimittäin kauan kadoksissa ollut motivaatio otti ja palasi. Pitkästä aikaa olen jaksanut tehdä muutakin kuin vaan selviytyä päivästä toiseen. Pää on täynnä ideoita, ja en osaa päättää minkä niistä ottaisin työn alle ensimmäisenä. Ne syksyllä aloitetut villasukat saavat todentotta siirtyä syrjään ja jäädä odottelemaan seuraavaa syksyä! Monta paljon ajankohtaisempaa työtä on saatava puikoille pikimmiten :)
On tässä elämässä ehtinyt tapahtuakin. Masentava syksy ja pimeä talvi eivät yksinään aiheuttaneet infernaalista väsymystä. Erittäin vilkkaan puolitoista vuotiaan kanssa peuhaaminen käy työstä, varsinkin kun eräs pikkuruinen, kasvava masuasukki on myös vaatimassa osaansa energiastani. Tuo kesän korvilla syntyvä ihme on antanut minulle tuhansittain insiraation lähteitä ja rakkauteni vauvanvaatteita kohtaan on vähintäänkin kolminkertaistunut sen johdosta, että tuo meille niin uusi ja ihmeellinen vaaleanpunainen maailma on vihdoin avannut ovensa ;) Lipaston laatikkoon on kerääntynyt jo mukava pino pikkuruisia ihanuuksia odottamaan uutta tulokasta. Pitäisi vielä jaksaa hakea kellarista pojun vanhat vaatteet sisälle pientä inventaariota varten. Mulla olisi myös muutama valmis työ odottamassa että laiskimus ottaisi kameran esiin ja kuvaisi ne. Näistä lisää vähän myöhemmin ;)
