perjantai 3. toukokuuta 2013

We Love Villervalla

Ostin pikkumiehelle muutaman ihanan kesävaatteen Lapsimessuilta. Rakastuin Villervallan värikkäisiin vaatteisiin jo viimekesänä. Silloin meille kotiutui pirteä vesimeloni body, tänä kesänä tällaista:



Tätä ihanaa jätski teepparia on tarjolla myös turkoosilla ja pinkillä pohjalla. Olenkin vakavasti harkinnut vielä turkoosin version kotiuttamista, saas nähdä ;)



Olin jo pitkään katsellut pojulle jumpsuitia kotiasuksi ja nyt viimein (hyvän messutarjouksen turvin) rohkenin ostaa sellaisen. Kangas on ihanan pehmeää ekopuuvillaa ja haalari on juuri sopivan paksu kesäksi. Pienenä miinuksena sanottakoon että petyin hieman kun puvun pinta nukkaantui jo käyttöönotto pesun jäljiltä!

Tuotekuvat - Villervalla

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Mallikappale

Moikka taas!

Mulla on tällähetkellä aivan liian monta rautaa tulessa. siihen lisäksi loppuraskauden jatkuva väsymys yhdistettynä ikiliikkuja taaperoon verottavat kyllä aikaa blogilta.

Esittelen nopeasti tekemäni "mallikappaleet" eli vastasyntyneen converse tossut! Näitä on tullut virkattua ja purettua enemmän ja vähemmän tässä viimeaikoina. Nyt niitä löytyy kolme paria valmiina ja en ole vieläkään aivan tyytyväinen lopputulokseen. Muokkauksia siis edelleen luvassa. Tossujen kokokin on heitetty aivan lonkalta, joten pitää odotella vielä jokunen viikko että pääsee testaamaan pitääkö ohjetta muokata vielä siinäkin suhteessa. Palaan vielä parempien kuvien ja ehkä jopa ohjeen kera kun saan tossut valmiiksi. :)

torstai 11. huhtikuuta 2013

Niin paksuna

Jokainen nainen joka on ollut raskaana tietää mitä tapahtuu kun raskausviikoissa saavutetaan se maaginen kolmenkympin raja. Ollaan sillä kuuluisalla viimeisellä kolmanneksella, loppusuoralla. Maali häämöttää ja voidaan huokaista helpotuksesta, sillä jos vauva syntyisi niin sen selviämismahdollisuudet olisivat oikein hyvät.

Mitä se raskaana oleminen sitten oikein on? Jokapaikassa toitotetaan että raskaus on naisen elämän parasta aikaa ja raskaana nainen on kauneimmillaan. Niin no, se varmaan riippuu keneltä kysyy. Tällä hetkellä, raskausviikolla kolmekymmentäkolme, olo on kaikkea muuta kuin energinen, hehkuva tai kaunis. Sanoi kuka mitä tahansa.

Näiden reilun kolmenkymmenen viikon aikana vatsa on kasvanut niin suureksi että se on tiellä, teitpä sitten mitä tahansa. Ystävät ja sukulaiset jaksavat päivästä toiseen hokea kuinka hyvältä näytät ja että ne kertyneet raskauskilot eivät näy missään, päinvastoin koko olemuksesi huokuu hyvinvointia.

Kas kummaa, kun leuka on kasvattanut itsellensä kaverin ja lempifarkuista on luovuttu jo valovuosia sitten. Ei ainoastaan vatsan takia, vaan myös takapuoli on kasvanut tähtitieteellisiin mittoihin. Poskipäät ovat vain kaunis muisto. Sormet ovat turvonneet pötkylöiksi ja paikka jossa nilkat ennen sijaitsivat muistuttavat pikemminkin koivuhalkoja. Näin ollen sormukset odottavat kaapissa hamaa tulevaisuutta ja sukat päätyvät jalkaan ainoastaan pakon sanelemina.

Supistukset, liitoskivut ja alhaalla rötköttävä vauva saavat kävelyn muistuttamaan pingviinien liikehdintää. Jokaisella askeleella käsket puolisoasi kävelemään hitaammin vaikka todellisuudessa kilpikonnakin kiitäisi teistä ohi. Keuhkoja painava vauva saa hengästymään jo pelkästään varpaiden heiluttelusta tai television katsomisesta. Puoliso jaksaakin päivittäin muistuttaa seurustelevansa tätä nykyä höyryveturin kanssa.

Ruokaa, ruokaa, ruokaa... Raskaus herättää sellaisia himoja joita ei ennen olisi voinut edes kuvitella. Annokset ovat kasvaneet pienen kylän kokoisiksi ja puoliso katsoo kauhistunut ilme naamallaan kun ääriään myöden täytetyn lautasen jälkeen menet joko hakemaan lisää ruokaa tai syöt jälkiruoaksi vielä levyllisen suklaata. Vatsa tuntuu muuttuneen pohjattomaksi kuiluksi ja jatkuva nälkä, tai ainakin makean/suolaisen himo pakottavat napostelemaan kokoajan. Podet huonoa omaatuntoa jokaisesta syödystä irtokarkista, keksistä ja suklaapalasta, mutta samalla mietit että sitten vauvan synnyttyä pääsee pitkille vaunulenkeille. Ehtiihän sitä laihduttaa. Ennen kuin huomaatkaan kaappiin on päätynyt jo uusi suklaalevy odottamaan heikkoa hetkeäsi.

Jokainen päivä on jatkuvaa vaatekriisiä. Kun mikään ei mahdu päälle, lyhyen ajan takia ei viitsisi enää uusia ostaa ja laihduttaakaan ei saa. Vaihtoehtona olisi tunika jossa näytät muumimammalta, tai verkkarit ja huppari joita olet käyttänyt jo kaksiviikkoa putkeen. Valitset verkkarit, ja toivot että lähikaupassa ei tule tuttuja vastaan samalla kun ostat itsellesi lohtusuklaata.

Jos epäilyksesi heräsivät niin KYLLÄ, tämä on todellakin sen arvoista!

Kaikesta tästä huolimatta nautin aivan valtavasti raskaana olemisesta. Vaikeimpina hetkinä mietin sitä palkintoa jonka tästä yhdeksän kuukauden uurastuksesta saa. Se saa unohtamaan kaikki ne huonosti nukutut yöt, suonenvedot, turvonneet jalat, kiristävät vaatteet, painokriisit ja selkäkivut.

Ainakin hetkeksi.

Jokatapauksessa lohduttavaa on ajatella että olen kestänyt jo kolmekymmentäkolme viikkoa ja edessäpäin on korkeintaan yhdeksän viikkoa.


keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Uusi laukkuni

Luulin jo löytäneeni unelmieni hoitolaukun, sen kaikki tarpeeni täyttävän ja lähes täydelliseltä vaikuttavan yksilön. Malttamattomana odotin (raha)päivää ja sitä että pääsisin näpyttelemään tilaukseni verkkokauppaan. Se päivä tuli, ja meni. Jostain kumman syystä en laittanut tilausta vetämään heti kuin se oli mahdollista. Epäröin kuitenkin hieman, laukku oli kallis ja en ollut nähnyt sitä kuin ainoastaan kuvissa. Päätin että kannattaa vielä odottaa hetken aikaa ja katsella ympärilleen, vaikka vanha laukku vetelikin jo aivan viimeisiään.

Viimeviikolla kaupoilla käydessämme bongasin erään marketin alenhyllystä miellyttävän näköisen ja kokoisen laukun. Tutustuttuani tähän ehdokkaaseen ja saatuani laukulle jopa mieheni siunauksen, siirsin sen hymyssä suin ostoskärryymme. Kaikki vaatimani kriteerit täyttyivät ja hintaakin oli yli kuusikymmentä euroa vähemmän kuin aikaisemmin kuolaamassani hoitolaukussa!


Kuvat puhukoon puolestaan!


I love it! <3

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Väriä keittiöön

Ompelin uudet patalaput kevään kunniaksi. Kankaan ostin erästä toista projektia varten mutta sitä jäikin juuri sopiva pala ylimääräiseksi. Sisään ompelin vanhasta tyynystä kierrätetyt vanulevyn palaset. Hieman väriä meidän muuten niin tylsään keittiöön :)


Kangas: IKEA

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Rahkaherkku

...Ruokapostaukset jatkuu...

Meillä syödään päivittäin välipalaksi jotain maitotuotteita. Jogurttia, viiliä, rahkoja... Harmittavan usein olen laiska ja ostan kaupasta valmiiksi maustettuja versioita mutta silloin kun kaipaamme jotain spesiaalia niin valmistan tätä herkkua. Tällä ohjeella tulee n. 3 annosta (2,5dl).

Näitä tarvitset:

1-2 dl mustikoita
yhden banaanin
purkillisen maitorahkaa
jogurttia


Pilko banaani kulhoon ja lisää mustikat. Soseuta sauvasekoittimella. Kaada joukkoon maitorahka ja sekoita tasaiseksi. Lisää jogurttia oman maun mukaan (itse laitoin maitorahka purkin verran) ja sekoita tasaiseksi.

Tähän voi tottakai lisätä vielä sokeria oman maun mukaan jos maistuu liian happamalta. Olen käyttänyt valmiiksi maustettua jogurttia juurikin sen takia ettei itse tarvitse lisäillä sokeria. Hyvin maistuu ainakin meidän puolitoista vuotiaalle :)


lauantai 30. maaliskuuta 2013

Nallen Leipäset

Kokeilin taannoin Nallen Neljän Viljan hiutalepaketin takaa löytyvää "Nallen leipäset" -ohjetta. Tästä ohjeesta on tullut meidän perheen kestosuosikki. Ohje on helppo ja nopea, joten näitä tulee leivottua usein, melkeimpä kerran viikossa vähintään. Olen muokannut ohjetta omien mieltymysten mukaan ja kirjoitankin tähän oman versioni. Puolitoista vuotiaan (erittäin vaativan) apukokin kanssa leipominen ei ole sieltä ihan helpoimmasta päästä, mutta lopputulos on tähän asti ollut lähes poikkeuksetta oikein onnistunut.

Näitä tarvitset:

4dl vettä
3dl neljän viljan -hiutaleita
1pss kuivahiivaa
1rkl sokeria
2tl suolaa
½dl juoksevaa margariinia
5dl vehnäjauhoja


Sekoita reilusti kädenlämpöiseen veteen hiutaleet. Lisää joukkoon kuivahiiva. 

Tässä välissä apukokki tahtoo myös sekoittaa ja kun yrität kaapata kipon lisätäksesi sokerin ja suolan, saat aikaiseksi vain megaluokan raivokohtauksen. 

Kun olet saanut apukokin lepyteltyä, lahjonut sekoitusvuoron itsellesi sillä, että apukokki saa hoitaa jauhojen kaatamisen ja lisännyt vihdoin sokerin ja suolan, voit alkaa lisäämään jauhoja välillä sekoittaen. 

Kun olet kerännyt kolme kertaa pöydälle kaadetut jauhot takaisin kippoon, ja saanut ne sekoitettua takinan joukkoon, lisää rasva. Sekoita taikina tasaiseksi. 


Jätä taikina kohoamaan liinan alle siksi aikaa kun lepyttelet taas raivostuneen apukokin, joka ei meinaa vakuutteluista huolimatta uskoa että taikina on valmis eikä sitä tarvitse enää sekoittaa. Keksi apukokille jotain muuta tekemistä jotta saat pahimmat sotkut siivottua. 


Tee taikinasta sopivan kokoisia sämpylöitä pellille kahden ruokalusikan avulla. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja anna sämpylöiden kohota siihen asti kunnes uuni on lämmennyt. Paista uunin keskitasossa 8-10 minuuttia.


Nauti!



torstai 28. maaliskuuta 2013

Saako virpoa?


"Virvon varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle!"


Tänävuonna muistimme vihdoin ostaa munia pikku virpojille. Muutamana aikaisempana vuonna olemme tylysti irroittaneet ovikellon paikoiltaan ja miettineet että eikö tähän ikinä muista varautua?! Nameja ei voi ostaa kovin pitkäksi aikaa varastoon, niillä kun on taipumusta kadota parempiin suihin alta aikayksikön. Varsinkin kun talossa asuu eräs raskaana oleva, jolle itsekuri on vieras käsite.

Missä pupuseni on?

...Mutta eihän kaikki mene koskaan niinkuin Strömsössä konsanaan...

Ensimmäiset pienet noidat ilmestyivät oven taakse hieman ennen yhtätoista, ja viimeinenkin muna oli jaettu jo kahteentoista mennessä! Eipä käynyt mielessä lainkaan että oven taakse saattaisi ilmestyä muitakin kuin ne oman pihan pääsiäispupuset? Jälleen olimme saman, tutun ongelman edessä. Ovikello soi alvariinsa ja mitään tarjottavaa ei ole.

Kellon soidessa ovelle kirmaava, onnesta kiljuva taapero ei anna armoa. Ovea ei kehtaa enää olla avaamatta. Muutaman kerran selitettyäni pettyneille lapsosille kaikkien munien jo loppuneen, päädyimme tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun. Ovikello irti, (ihan jo lähestyvien päiväunienkin verukkeella) ja rauha laskeutui valtakuntaan.


...Jäljelle jäi ainoastaan yksi pettynyt pääsiäisvalas joka jäi ilman herkkuja...


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Ajatuksia hoitolaukusta

Kuinkas kävikään, juuri kun olin salaa haaveillut uudesta hoitolaukusta niin nykyinen laukkumme otti ja hajosi.

Saimme hoitolaukun vaunujen mukana ja olen uskollisesti käyttänyt sitä melkein puolitoista vuotta. Se ei ole mikään ihmeellinen, ei mikään silmää hivelevä ilmestys vaan aivan tavallinen hoitolaukku. Vaikka se onkin kompaktin kokoinen, niellyt sisäänsä kohtalaisen hyvin yhden lapsen tavarat, niin olen silti ensimmäisistä käyttökerroista alkaen kironnut sen epäkäytännöllisyyttä ja sopimattomuutta käyttötarkoitukseensa.

Tämän kuluneen puolentoista vuoden aikana olen oppinut kaipaamaan laukulta yhtä, erittäin tärkeää ominaisuutta. Nimittäin taskuja. Nykyisessä niitä ei ole sisäpuolella edes yhtä ainutta! Laukku on kuin pohjaton kuilu jossa vaipat, vaihtovaatteet, kosteuspyyhkeet, ynnä muut ovat reissanneet mukana sulassa sovussa. Tai sitten eivät. Olen kyllästynyt siihen että laukku on kokoajan sekaisin ja joka ainutta asiaa saa etsiä sen sijaan, että tietäisi tarkalleen mistä ne löydän. Kuvittele, että löytääksesi lusikan ja ruokalapun joudut tyhjentämään koko laukun. Tai että joka kerta kun kaivat vaipan ja vaihtoalustan niin laukku näyttää sisältä päin kun siellä olisi räjäytetty pommi. Näistä viisastuneena olen asettanut uudelle laukulle muutamia ehdottomia kriteerejä.


  • Edeltäjäänsä suurempi koko. Kahden lapsen tavarat tarvitsevat luonnollisesti enemmän tilaa kuin yhden.
  • Taskuja, taskuja, taskuja. Vielä kerran taskuja. Olisi katastrofaalista jos laukku kerran syö tuplasti enemmän tavaraa, että ne olisivat myös tuplasti enemmän hukassa!
  • Miellyttävä ulkonäkö. Mieheni pitää minua tässä asiassa turhamaisena. Mutta nyt kun saan itse valita minkä laukun haluan, niin miksei se voisi olla enemmän minun näköiseni? Tässä asiassa en aio antaa miehelleni juurikaan päätösvaltaa, koska se nyt vaan on tosiasia että 90% ajasta jonka laukku on käytössä, se kulkee minun mukanani.
Olen useamman päivän aktiivisesti selaillut laukku tarjontaa ja vaikuttaisi siltä että päätös on tehty :) Olen löytänyt muutamia todella hyviä ehdokkaita, mutta yksi niistä on alusta asti sytyttänyt enemmän kuin muut. En paljasta tässä vielä mitään ja uusi laukku lähtee tilaukseen todennäköisesti viimeistään kuun lopussa. Kirjoittelen laukusta lisää kun se kotiutuu!


torstai 21. maaliskuuta 2013

Siksakkia

Virkkasin tulevalle vauvalle ihanan värikkään peiton. Hurmaava siksak-kuosi on helppo ja nopea tehdä! Yllätyin todella kuinka nopeasti peitto edistyi, muutama virkkauksen täytteinen ilta ja nukkumatta jätetyt päiväunet, eikä aikaakaan kun peitto olikin jo päättelyä vaille valmis.

Ohjeesta poiketen käytin kaksinkertaista Novita Miami -lankaa, ja virkkasin peittoon vielä valkoisen reunan kiinteillä silmukoilla.

Ohje löytyy täältä!

Peitto toimii myös oikein kätevästi piilopaikkana ;)


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Elossa taas

Blogi hiljaisuus päättyy. Heti tänään. Piste!

Näin kevään kolkutellessa, sitä tajuaa sellaisen pikkuruisen tosiasian. Minä olen elossa. Selvisin. Tässä muutamina viikkoina olemme saaneet todistaa outoa ilmiötä. Se ilmiö on kirkas, niin kirkas että siihen tottumattomat silmät vuotavat vettä. Se saa katolla olevat lumet sulamaan. Se saa puut näyttämään vihreämmiltä ja kaiken näyttämään jotenkin himpun verran elävämmältä. Pitenevät ja valoisammat päivät ovat saaneet ihmeitä aikaan, myös minun pienessä päässäni nimittäin kauan kadoksissa ollut motivaatio otti ja palasi. Pitkästä aikaa olen jaksanut tehdä muutakin kuin vaan selviytyä päivästä toiseen. Pää on täynnä ideoita, ja en osaa päättää minkä niistä ottaisin työn alle ensimmäisenä. Ne syksyllä aloitetut villasukat saavat todentotta siirtyä syrjään ja jäädä odottelemaan seuraavaa syksyä! Monta paljon ajankohtaisempaa työtä on saatava puikoille pikimmiten :)

On tässä elämässä ehtinyt tapahtuakin. Masentava syksy ja pimeä talvi eivät yksinään aiheuttaneet infernaalista väsymystä. Erittäin vilkkaan puolitoista vuotiaan kanssa peuhaaminen käy työstä, varsinkin kun eräs pikkuruinen, kasvava masuasukki on myös vaatimassa osaansa energiastani. Tuo kesän korvilla syntyvä ihme on antanut minulle tuhansittain insiraation lähteitä ja rakkauteni vauvanvaatteita kohtaan on vähintäänkin kolminkertaistunut sen johdosta, että tuo meille niin uusi ja ihmeellinen vaaleanpunainen maailma on vihdoin avannut ovensa ;) Lipaston laatikkoon on kerääntynyt jo mukava pino pikkuruisia ihanuuksia odottamaan uutta tulokasta. Pitäisi vielä jaksaa hakea kellarista pojun vanhat vaatteet sisälle pientä inventaariota varten. Mulla olisi myös muutama valmis työ odottamassa että laiskimus ottaisi kameran esiin ja kuvaisi ne. Näistä lisää vähän myöhemmin ;)