Meillä pidetään kitaroista. Niistä pitää niin isä kuin poikakin. Ja ehkä äitikin, ainakin salaa ;) Ja sen huomaa. Sisustuksessa, pienen miehen vaatteissa ja varusteissa... Isällekkin niitä on kertynyt jo aikamoinen kokoelma, niin miksei pojallekkin? Kun pieni mies oli reilu kuukauden vanha, sai hän ensi kitaransa. Pienen ja pehmoisen.
Kitaran runko ja kaula on fleecestä. Talla ja napit ovat paksua huopaa. Kielet on tehty villalangasta. Kyllä kelpaa soitella, eikä paljon haittaa vaikka kaula vähän vääntyisikin ;) Ja kielet kestää hieman kovakouraisempaakin musisointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti